MUUTEN KERRON ISÄLLE!

Kesä on taas vilahtanut ohitse, hyvä kesä, vaihtelevine säineen ja marjasatoineen. Parasta antia minulle olivat ne kolme viikkoa kun pojan lapset taas viettivät kanssamme. Vaikka koville välillä otti kuunnella melkein jatkuvaa kihinää ja kinastelua. Minun on tunnustettava että jouduin välillä turvautumaan puuliiteriterapiaan. Onneksi minulla, niin kuin monilla ikäisilläni miehillä, on liiterin ovi aina avoin ja paljon puita, joiden piiriin voi välillä vetäytyä hermoja lepuuttamaan.
Artturi 12v. on luultavasti perinyt papaltaan taipumuksen leikkimieliseen kiusoitteluun ja härnäämiseen. Se kohdistuu lähes poikkeuksetta kaksi ja puoli vuotta nuorempaan sisareen Anneen, joka hänkin tarjoaa kinastelussa veljelleen ihan täyden vastuksen. Mutta joskus kun kinastelu äityy kuumimmilleen, Anne vetää esiin viimeisen valttikortin. Tomerasti ja vakuuttavasti hän komentaa veljeään, l o p e t a, m u u t e n  k e r r o n  I s ä l l e!  Vetoomus näyttää jopa toimivan.
Jotenkin tuo lause herätti mielessäni eräänlaisen ajatusleikin. Kristittyinä meillä on oikeus ja mahdollisuus kertoa asioistamme ja ongelmistamme Taivaan Isälle. Liian harvoin tuota mahdollisuutta ainakin minun tulee käytettyä. Usein jatkan omin voimin taistelua liiankin pitkään.
Nykyään puhutaan paljon kiusaamisesta. Kiusaamista on kuulemma ainakin perheissä, avioliitoissa, päiväkodeissa, kouluissa, armeijassa, työpaikoilla, seuroissa ja yhdistyksissä, ja jopa seurakunnissa.
Jatkoin ajatusleikkinä. Entäpäs jos näissä kiusaamistilanteissa ottaisikin käyttöön Annen konstin. Tepsisikö tämä tapa? Sanotaan nyt vaikka työpaikalla. Josko vaan menisit tuon kiusaajan juttusille kahden kesken ja sanoa pamauttaisit, kuule lopeta tuo sorsiminen, muutoin alan kertomaan sinusta Taivaan Isälle. Mitenhän tuo toimisi? Kokeilepas!