Tämä vanha, jo 1870 syntynyt virsi puhuttelee minua vielä tänäkin päivänä. Olen miettinyt erikoisesti sanaa kallis, jolla virsi alkuperäisessä muodossaan alkaa ja se on tullut tutuksi. Minulle tämä sana tuo auttamatta mieleen rahan. Ostajan roolissa sitä tulikin käytettyä lähes päivittäin. Ostajan tehtävänä on moittia haluamaansa tuotetta aina kalliiksi. Myyjä taas yrittää vakuutella päinvastaista. Hinta on sopiva silloin, kun ostaja suostuu ostamaan ja myyjä myymään tuotteensa.
Jossain elämänvaiheessa jouduin silloin tällöin toimimaan kokouksen juontajana, vaikka en siitä hommasta erikoisesti pitänytkään. Kun tuli ns. kolehtilaulun vuoro, tämä virsi assosioitui mieleeni. Hyvin usein valitsinkin juuri tämän laulun. Kun olin huono pitämään uhripuheita, ajattelin että ehkä tämä laulu toimii sellaisena ja vetoaa kuulijoihin, niin että kukkaron nyörit heltiävät. Enpä osaa sanoa kuinka se pelitti, mutta havaitsin ainakin yleisön ilmeiden muuttuvan hymyileviksi, huomatessaan juontajan taka-ajatuksen.
Jumalanpalvelus, samoin kuin lähestulkoon kaikki muukin seurakunnallinen toiminta on totutusti meille aivan ilmaista. Enpä ole pääsymaksuihin juuri törmännyt. Ei siis voida sanoa että Jumalanpalvelukseen osallistuminen olisi kallista. Eräs tuttavani kävi hiljan Jyväskylän kaupunginteatterissa katsomassa Myrskyluodon Maijaa, joka siellä nyt menee. Pääsylippu maksoi 34 euroa, mutta oli kuulemma hyvinkin hintansa väärtti. Tuokaan, pääsylipun minusta kalliilta kuulostava hinta, ei silti kata kaupunginteatterin kuluja kuin osaltaan. Suurempi osa jää verorahoista maksettavaksi.
Kallista on kaikki, niin kulttuuri kun muukin kansalaisille tarjottu toiminta. Kuitenkin seurakunnallisen toiminnan ylläpitäminen maksaa myös. Saman kaavan mukaan on laskettava: sotumaksut, tellit, sairasvakuutukset, työttömyysturvat, katu- ja jätemaksut, niin kuin kaikki muutkin yhteiskunnan määrittämät maksut. Vapaissa suunnissa keräämme kaikki toiminnan vaatimat varat vapaaehtoisina rahalahjoina, eihän meillä ole verotusoikeutta niin kuin vanhemmalla veljellä, luterilaisella seurakunnalla on. Emme ehkä aina tarpeeksi hyvin tiedosta, että se mistä saamme nauttia ihan ilmaiseksi seurakunnassa, on sittenkin maksanut jotakin. Minusta olisi tärkeä olla avoimen tietoinen kaikesta tästä.
Tuskinpa Hans Utbq, Norjalainen vain 26 vuotiaana kuollut lauluntekijä, ajatteli ensisijaisesti rahaa kirjoittaessaan tätä lähetyslaulua, jossa hän sydämin suin ja kättentöin kehotti seurakuntaa viemään evankeliumia eteenpäin. Ehkä hänen sanavarastostaan ei löytynyt juuri tuolloin esimerkiksi sanaa tärkeä. Miltä muuten tämä kuulostaisi, ”Tärkein on Herran palvelus” ? Kenties jotain tämmöistä runoilija tarkoitti. Mekin voimme kysyä, kuinka tärkeä meille itse kullekin on Herran palvelus. Onko meille tärkeä päästä mukaan seurakunnan kokoukseen. Onko se niin tärkeä että haluamme maksaa siitä jonkun hinnan. Nyt tässä kohtaa en tarkoita rahaa, vaan jotain muuta ajanviettotapaa, vaikkapa tv-ohjelmaa tai jalkapallo-ottelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti