ITSENÄISYYTTÄ VAI ITSEPÄISYYTTÄ

Tuo asia on viimepäivinä askarruttanut kovasti. Kovin monet kun näyttävät oleva huolissaan itsenäisyydestä. Eikä vähiten sitä ole pohdittu helluntailaisten keskuudessa. On ihan monien rintaa puristanut tuo huoli, että seurakunta on menettämässä itsenäisyytensä, kun jotkut havittelevat liittymistä yhdyskuntaan nimeltä Helluntaikirkko. Monille lienee selvääkin selvempää, mitä itsenäisyys oikein on. Eli saa aina itse määrätä omista tekemisistään. Hieno ajatus, mutta ei oikein meikäpojalla raksuta miten tuo olisi parhaiten toteutettavissa. Ehkä on joku muukin kuin minä joka tuohon asemaan ei oikein yllä.  On pakko vähän syventyä pohtimaan. tätä aihetta.

Parilla esimerkillä yritän tuota itsenäisyyden olemusta itselleni selvittää. Täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut erikoisen innostunut tuosta EU:sta. Kovin paljon vaikeaselkoisia direktiivejä siellä sorvaavat. Onnekseni en ole maanviljelijä, niin että eipä nyt kuitenkaan tarvitse nippukaupalla papereita sinne täytellä. Markankin veivät mokomat, mutta näkyy noilla euroillakin tuo maksupuoli sujuvan jos niitä sattuu pussissa olemaan. Kun jotkut minua vielä kovemmat kriitikot sitten väittävät rintaäänellä, että ”nyt meni itsenäisyys”, meikäläinen vähän heristelee korviaan.  Kuinka sataprosenttinen oli tuo itsenäisyys, joka halvalla EU:lle myytiin?

 

Olin jo parrankasvuiässä kun  Kekkonen valittiin presidentiksi. Se oli sitä itsenäisyyden parasta aikaa. Rakennettiin Suomea, tehtiin kovasti töitä, ja innostuttiin asioista.  Mutta silloinkaan ei ehkä tuo itsenäisyys ihan kaiken kattava ollut. Ainakin piti isoimmissa asioissa päättäjien muistaa lukea tämä  liturgia: ”Meillä on hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon. YYA-sopimus takaa niiden jatkuvuuden.” Joka ei tuota muistanut sanoa, oli pian entinen päättäjä.

Ajat ovat muuttuneet, ei välttämättä parempaan mutta  kai se  olisi lähinnä itsepäisyyttä jos noita vanhoja teesejä tänään kävisi hokemaan. Taitaa olla niin että tällä valtiollisella tasolla ei oikein täyttä itsenäisyyttä juuri tapaa, ellei nyt jossain pienessä Tyynen meren saarivaltiossa. Missä se muuten vierailikaan tuo Kaarle Kustaa viimeksi?

Kaikesta EU-kriittisyydestä huolimatta tässä on pakko tunnustaa, että jos jonnekin päin on rähmällään oltava olen mieluummin tuonne Euroopan kuin Venäjän suuntaan. Taitaa olla niin että semmoista itsenäisyyttä, jossa aina vapaasti saisi päättää kaikista asioista, ei ole olemassakaan.  Vähän epäilen tämmöisen ideologian tuloksia ja sanoudun niiden tavoittelustakin tällä päivämäärällä irti. Koskee myös seurakunta-asiaa. Mielestäni on hyvin itserakasta väittää että vain meillä osattaisiin kaikki hommat hoitaa niin hyvin että neuvoja, sopimisia, apua, liittoutumista  ja jopa ojennusta,  ei  meillä tarvittaisi. Myös selkeämpää ja parempaa vaikuttamista liikkeen yhteisiin asioihin ja haasteisiin tarvitaan kovasti.

Koskaan emme voi siis toimia aivan kuten haluamme ja kenties oikeaksikin näemme. On otettava muidenkin mielipiteet huomioon. Selvästi itsepäisyyden puolelle tämmöinen päätöksenteko, jossa muita ei yhtään huomioitaisi, menee.

Minulle parasta huvia, mitä tiedän, on saunoa yhdessä tuon Artturin 3v. ja hänen isänsä kanssa.

Kun itse ole savusaunassa syntynytkin, niin minusta kuitenkin savusauna on se ainoa oikea sauna.

Artturi tulee kyllä papan kanssa mielellään tavalliseen saunaan. Mutta savusaunan ovella hän ilmoittaa mielipiteensä ytimekkäästi vielä suppean sanavarastonsa käytetyimmällä sanalla ”ei”.  Perusteluja ei tule ja siihen on tyytyminen. Itsepäinen on poika. Hyvä hyvä Artturi pappaansa on tullut..