Siinä mietin että ei ollut omassa lapsuudessani tälläiseen hienosti järjestettyyn kulttuuritarjontaan mahdollisuutta. Kovin oli omatekoista viihdettä siihen aikaan. Mutta olimmeko jotenkin onettomampia ja osattomampia sen ajan lapset. Enpä usko. Ehkä jopa päinvastoin.
Monia oli tapoja järjestää viihtymistä. Muistan erikoisesti "karttupiilosilla olon" Sitä jaksoimme Kolkulla harrastaa tuntikausia. Minäkin varmasti enemmän kuin nämä koulun ahkerat talkoolaiset yhteensä.Se oli minusta erikoista että karttupiilosilla oloon ainakin meidän ympäristössä osallistuivat innolla myös aikuiset ja erityisesti miehet. Suurensuonmäen Jussi, Lonki Jussi, Tikkasen Antti j.n.ed.
Tikkasella olimme paljon karttupiilosilla ehkä siitäkin johtuen että siellä oli monia vanhoja sokkeloisia rakennuksia jotka tarjosivat mielenkiintoisia piilopaikkoja.Mutta tiedättekö? Vaikka kuinka yritän mieliin palauttaa niin en muista tuon leikin sääntöjä.Yrittäisin joskus elvyttää perinnettä sukulaisten tai naapureiden kanssa.Joten harras pyyntöni on. Kertokaa miten se oikein meni. Mikä oli se loru jonka kiertäjä luki ennen ryhtymistään etsimään ja miten leikki siitä eteni?
Ja mikäpä ettei tämän otsikon alle voisi lähettää muitakin vanhoja leikkejä ja kilpailuita.Olivatpahan jotenkin tallessa seuraaville sukupolville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti