Siihen vanhaan hyvään aikaan kun miehet oli rautaa ja sukset oli puuta, oli ainakin täällä Kolkulla yleinen tapa puhutella jo avioon ehtineitä ym naissukupuolisia henkilöitä puhuttelunimellä akka.
Se ei mielestäni ollut mitenkään haukkumanimi vaan hyvin luonteva ilmaisu erinäisissä yhteyksissä. Niinpä päälle nimensä kirjoittanutkin sen omaksui hyvin luontevana ilmaisutapana.
Kun sitten moalimalla nuorena ukkomiehenä erehdyin käyttämään tätä ilmaisua huomasin oitis sen saavan aikaan toiseesa sukupuolessa jäätävää suhtautumista ellei peräti lähestymiskieltoa. Tästä viisatuneena opettelin sitten käyttämään korvaavia sanoja kuten itsestäni kovin pahalta kuulostava sana rouva, tai siippa, vaimo,ja eukko. Viimeksi mainittu sopi näistä parhaiten minun suuhun ja varovasti kokeiltuani hoksasin sen menevä läpi ilman seuraamuksia.
Nyt kysyisin Kolkun miniöiltä ym arvon naisihmisiltä joita tämän palstan lukijoissa on runsaasti että mimmoisia mielikuvia nämä tämänsorttiset tituleeraussanat heissä herättävät. Tässä kun vanhemmiten etsii juuriaan niin olisi tarpeen tietää uskaltaisiko noita ilmaisuja ottaa osittain käyttöön edes täällä Kolokulla. Tämmöistä syvällistä mielipidetutkimusta tähän nyt virittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti