HAJAMIETTEITÄ ELONKORJUUSTA JA RUUTIN KIRJASTA.

Kesä on kääntynyt kohti syksyä. Vettä on tullut sopivan riittävästi meikäläisen kuusentaimille, lomalaisille kenties vähän liikaakin. Helsingin olympiakesä 1952 oli muistini mukaan juuri samanlainen.

Elokuu tuo etsimättä mieleen elonkorjuun. Olen sitä ikäluokkaa että olen nähnyt hyvinkin alkuperäistä elonkorjuuta. Olen leikannut sirpillä ruista, ollut ajamassa lyhteitä riiheen, ahtaamassa niitä riihen orsille, puimassa puuvarstoilla, ja puhdistamassa käsinyöritettävällä viskuukoneella. Aivan pienenä lapsena, kun muuhun en vielä kyennyt, olin joskus myös keräämässä tähkäpäitä. Niitä kun leikkuumiesten ja naisten jäljille auttamattomasti varisi. Kaikki yritettiin silloin korjata talteen.

Tämä johtaa ajatukseni nyt Ruutin kirjaan. Jos minun pitäisi valita kaunis, ylevä ja jopa romanttinen kirja, valitsisin ilman muuta Ruutin kirjan. Kyllähän Korkea Veisu on kaunis, mutta minulle se on vähän liian imelä.

Minusta Ruutin kirja on jollain tapaa hyvin ajankohtainen kirja. Siellä puhutaan samoista asioista mitkä nytkin näyttävät olevan ihmisten puheissa pinnalla. Se puhuu yhteisöllisyydestä, jota niin kovasti nyt peräänkuulutetaan ja kaivataan. Perheet ja suvut pitivät yhtä, he huolehtivat niistä joilla oli elämässään menetyksiä ja suruja. Olen mielessäni kuvitellut ilmapiiriä mikä Booaksen leikkuuväen keskuudessa vallitsi. Luulen että siellä viihtyivät kaikki, esimiehestä köyhään vierasmaalaiseen maahanmuuttajanaiseen, joka sai kerätä tähkiä. Ehkäpä niiden, jotka kovalla äänellä puhuvat maahanmuuttajista kannattaisi tutustua tarkoin Ruutin kirjaan. Löytyisikö kenties joku vähän lievempi näkökulma asiaan. Suhtautuminen päivänpolttavaan kysymykseen Thaimaalaisista marjanpoimijoista, jotka tulevat keräämään meidän teollisuudelle marjoja, voi saada uuden näkökulman. Kenties tätä Ruutin kirjan avokätiseltä kuulostavaa avustuspolitiikkaa voisi jotenkin sovittaa jopa Eurokriisiin? Ainakaan Booas ei näyttänyt kitsastelevan, vaan käytti Efratabondeja siekailematta lunastaessaan Mooabilaisen Ruutin sukuunsa.

Booaksen ja Ruutin rakkaustarina on vailla vertaansa. Heistä tuli Kuningas Daavidin esivanhemmat neljännessä polvessa ja tähän sukuun sai myös Vapahtajamme Jeesus Kristus syntyä. Kannattaa pysähtyä Ruutin kirjan äärelle.