TIETOSEPPÄ/BITTINIKKARI VAIKÖ NÖRTTI

Tietosepän kirjoituksen innostamana pistän tähän vähän  perimätietoa ja kokemusta omalta tietokoneuraltani. Kuusikymmentä luvun loppupuolella tutustuin jo ensi kerran "tietokoneeseen". Vihannes tukkuosuuskunnan jossa olin töissä johtaja kiinnostui valtavasti tietokoneista luettuaan niistä lehdistä. Hän arveli ihan oikein, että jos varasto, osto, ja myyntitapahtumat saataisiin tietokoneelle olisi helppo seurata hävikkiä ja muita myyntikatteeseen liittyviä seikkoja eikä yllätyksiä pääsisi tapahtumaan. Niinpä aika utopistisen hinnakkaalta vaikuttava investointi joskus 68-69 vuoden paikkeilla tehtinkin. En muista tarkkaan mutta se toimi jotenkin optisella periaatteelle. Kaikki tapahtumat siirrettiin käsityönä valtavan suurille papereille joissa oli tuhoton määrä ruutuja joihin sitten jotenkin viivattiin kaikki tapahtumat kynällä. Tietokone sitten valokuvasi ja laski siitä jos minkäkinlaista tilastoa. Kyllä kai se hyvin toimi. Ainoa ongelma oli että tietojen koodaaminen  paperille oli mahdottoman tarkkkaa ja hidasta puuhaa. Esim minun osastollani jolla oli 50-70 myyntitapahtumaa päivässä vaati lähes yhden henkilön työpanoksen.Muistan että monet pitivätkin tätä turhana ylimääräisenä ja lapsellisena puuhana. Itselleni jäi kuitenkin kuva että tieto jota tätä vaivalloista kautta saatiin oli hyvinkin merkityksellistä ja jopa kannattavaa. Itse en tuolloin tietokonehuoneen ovea juuri avannut, mutta tulosteita tutkin sitäkin tarkemmin. 

Kun vaihdoin työpaikkaa meni sitten vuosia ettei tietokone millään tavoin vaikuttanut elämääni.Sitten kun  perustin v 1983 oman yritykseni minua alkoi kohta kiinnostaa saada tarkempaa tietoa juuri samoista asioista, eli lähinnä myyntikatteen muodostumisesta. Olin kuullut että tietokoneet ovat pienentyneet ja hinnatkin kohtuullistuneet. Soitin erääseen ohjelmointiyritykseen ja esitin tarpeitani. Pian kävi selville että minun tarpeisiini soveltuvaa ohjelmistoa ei ole olemassa. Mutta tämä kaveri lupasi sen minulle rakentaa. Siitä alkoi monta vuotta kestänyt hyvä yhteistyö hänen kanssaan. Hän rakensi ns VP ohjelmian vihannestukun varastonvalvontaa ja laskutusta varten. Muistan erityisesti sen kuinka jämäkkänä jouduin olemeaan ettei ohjelma olisi tuottanut liian paljon sellaista nippelitietoa jota en kuitenkaan olisi ehtinyt lukemaan. Niinpä ankarasti keskityimme vain oleellisen, minua itseäni kiinnostavan tiedon tuottamiseen.Hävikit, kate tuotteittain ja kate asiakkaittain olivat ne joita tiesin tarvitsevani. Ohjelmasta tuli hyvä ja motivoiva. Kerrottakoon että joka ainoa päivä ehkä noin kahden tunnin välein kävin katsomassa paljonko oli myyntiä ja katetta syntynyt. Jos tulos oli laiha tein kesken päivää jotain hinnoittelumuutoksia saadakseni hommaan vauhtia. Koneet ohjelman tekijä hommasi minulle käytettynä. Se oli kookas mutta mahtui kyllä pöydälle ja ketjulomakkeella toimiva kovaääninen matriisitulostin.Jos  nytjotenkin pärjäsin niin suuri syy tämänkin vertaiseen onnistumiseen oli siis tällä tiedolla joka oli käytössäni. 

En ollut ikänä opetellut kirjoittamaan kirjoituskoneella. Virheitä tuli liian paljon, ja niiden korjaaminen oli liian työlästä joten en päässyt koskaan alkua pitemmälle, Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella tietokone uusittiin ja siihen asennettiin myös tekstinkäsittelyohjelma. Siitä lähtien on kiinnostanut kirjoittaa jotakin. Yhdellä sormella se tapahtuu mutta omasta mielestäni riittävän nopeasti. 

Nettiyhteyden hankin heti kohta kun ne tulivat mahdolliseksi. Nykyään käyn lähes joka päivä netissä ainakin Kolkun sivuilla. Vähä kerrassaan olen oppinut välttävästi käyttämään hakukoneita mutta kaikenlaiseen kirjautumiseen tai nettiostosten tekemisen ei tahdo taidot rittää. Pankkiohjelman hallitsen kohtuullisesti ja laskujen maksu sujuu hyvin jos tilillä on rahaa. 

En kyllä ymmärrä juuri mitään tietokoneesta. En ymmärrä mrgatavuista ja muusta tekniikasta. Välillä onnistun hukkaamaan jonkun tiedoston mutta minulla on onneksi vaimo joka suorittaa etsinnän niinkuin myös papereiden ja vaatteiden osalta. Perttuun ja Anttiin olen saanut turvautua ongelmatilanteissa tarvittaessa mistä heille kiitokset. Monien ikäisteni lailla toivon hartaasti että kehitys ei olisi näin nopeaa. Se toive ei ilmeisesti tule toteutumaan, mutta tietokonetta en roskiin vielä heitä vaan yritän sinnitellä sen kanssa mahdollisimman pitkään. 

En siis lukeudu mihinkään otsikossa mainittuun kategoriaan vaan olen avuton  tietokisälli. Yhtä asiaa ihmettelen. Miten joku 7-8 vuotias jopa nuorempikin pystyy olemaan jo melkein tietoseppä. Ei pidä paikkaansa enää sananlasku "ei kukaan ole seppä syntyessään."