LUMITUISKUN AIKAAN

Menneenä talvena on riittänyt noita lumituiskuja. Jopa siinä määrin että ne on aika-ajoin haitanneet minunkin arkisia askareitani. Parhaimmillaan lunta oli noin 95cm, mutta monin paikoin varsinkin aukeiden reunoilla vielä paljon enemmän. Niinpä tämäpoika päätti pitää rästiin jääneet pakkas- pekkas- ja rukkasensäästöpäivät, ja pahimpina myräkkäpäivinä katsella lumituiskuja pirtin ikkunan takaa.

No joutilas olohan siinä tuli ja piti keksiä jotakin tekemistä. Ajankuluksi googlasin nettiä hakusanalla lumimyrsky. Niitä näkyy olleen eripuolella maapalloa erikoisen paljon, jopa sellaisissakin maissa joissa lumimyräköihin ei ole totuttu eikä varauduttu. Japanissa Hokkaidossa mm. oli lumimyrsky vielä maaliskuun 3.pv ja lunta tuli paikoin 2-3 metriä ja myrsky vaati 54 kuolonuhria. Samaan aikaan eteläosassa Japania kirsikat olivat tulossa kukkaan.

Mutta sitten kokeeksi laitoin Raamattuhakuun hakusanaksi lumituisku. Löytyikin yksi mielenkiintoinen Raamatunkohta. Se on 1. Aikakirjan 11 luvussa, jossa kerrotaan Daavidin Urhoista. Eräs heistä, neljänneksi rohkeimmaksi mainittu, oli Benaja (hyvä nimi, viittaa Penaan) Joojadan poika. Benaja teki paljon erikoisia urotekoja, joista muutamia on tallennettu Aikakirjan sivuille. Hän voitti taistelussa mm. Egyptiläisen miehen, joka oli 5 kyynärää pitkä, ja jolla oli kädessä keihäs kuin kangastukki. Benaja meni Egyptiläistä vastaan, aseenaan vain sauva. Ehkä hänellä oli jotakin karatetaustaa, joka tapauksessa hän tarttui tuon jättiläisen keihääseen, tempaisi keihään itselleen ja tappoi hänet hänen omalla keihäällään. Tämä muistuttaa kertomusta Daavidista ja Goljatista, tosin Goljatin sanottiin olleen pituudeltaan 6 kyynärää ja vaaksa. Goljat oli siis 3,20m, ja Benajan voittama Egyptiläinen vain 2,50m pitkä.

Mutta sitten kerrotaan, että tämä Benaja lumituiskun aikaan meni alas kaivoon ja tappoi siellä leijonan. Olen taipuvainen kuvittelemaan että leijona oli lumituiskun yllättämänä ja sokaisemana pudonnut itsestään kaivoon. Sinänsä leijonan olisi voinut tappaa esim. nuolella, pitkällä keihäällä, uittokeksillä, tai jollain muulla tavoin kaivoon kuka tahansa. Tämä sotaurho teki sen tavalla, jossa hän vaaransi oman henkensä, mutta saipahan tällä vähän tyhmältäkin vaikuttavalla teollaan itsensä aikakirjoihin.

Enpä tuohon osaa enempää ottaa kantaa, mutta väkisin tämä leijonajuttu nyt vie ajatukset tuonne Perhon ja Sonkajärven sydänmaille, jossa tietokanavien mukaan on tänä tuiskutalvena käyty aikamoisia susijahteja. Minun on tunnustettava että olen lievää vahvemmin sitä mieltä, että kyllä syrjäseutujen ihmisillä, joihin itsenikin luen, tulisi olla oikeus toimia, jos sudet rupeaa talon ja kaivon seutuvilla pyörimään. Muutama sata vuotta sitten täälläkin oli vanhat keinot, ns. sudenkuopat, käytössä ihan Benajan malliin.

Mutta nyt tämä tarina on mennyt liian pitkälle, sudenkuopalle asti, joten on paras lopettaa ja toivottaa lukijoille Siunauksellista ja aurinkoista, lumituiskutonta kevättä.