KIIRETTÄ PITTÄÄ

Soittelin tuossa muutamille kavereille. Iski näet päähän että pitäisi pitkästä aika tavata. Olisko ollut joku tämmöinen sosiaalisen kanssakäymisen vaje mistä tuo mieleen tuli. Vain liekö  ollut paremminkin illuusio. No oli miten oli, ajattelin järjestää saunaillan. Eikä ihan mitä tahansa saunailtaa. Ei toki, vaan lämmittää oikein savusaunan. Siinä sitten, ajattelin, savusaunan hämyisässä leppeydessä olisi kiva vanhojen kavereiden kanssa muistella menneitä ja parannella tätä vinoutunutta nykyaikaa  Ja hautoa  samalla vähän vetreämmäksi noita niveliä, jotka jo sentään rapiat kuusikymmentä vuotta olivat  viitsineet  liikkumishommia hoitaa. Siinä sitten  parituntisen saunomisen jälkeen, suunnittelin mielessäni, istuttaisiin  saunakamarissa  pyyhkeet vyötäisille sidottuna  ja ryystettäisiin nokipannukahvia.  Lähileipurin ohrarievän päälle veisteltäisiin terävällä puukolla  ohuita siivuja savulampaan kinkusta, joka pakastekaapissa vartosi niitä joiden makuaisti olisi sopivasti kehittynyt  tätä  miehistä eväsherkkua varten.
Ensiksi otin Reinon, armeijakaverin yläpetiltä johonka silloin tällöin olin törmännyt aina vuosien varrella. Pomomies tämä Reino, osastopäällikkö jossain rakennusfirmassa, tiesin, sen verran oli juteltu. ” Kuule tuo olisi loisto idea, oikein harmittaa mutta meillä on yhtiössä juuri laivaseminaari juuri sinä viikonloppuna”. No entäs seuraavana, esitin puolestaan minä, ei tässä päivää vielä ole niin lukkoon lyöty. ” Annas kun katson kalenteria siis oliko se viikko 13, tuota…tuota. hm, muuten kävisi mutta, mutta  kun on Rotarien veljeskokous juuri silloin ja tuli luvattua olla mukana.  No ei voi mittään lohdutin minä, palataan sitten joskus toiste.
Eipä muuta kun veivaamaan  Alpolle jonka kanssa  jossain elämänvaiheessa asuttiin seinänaapureina. Siinä vähin erin tutustuttiin niin paljon hyviksi kamuiksi että kerran viikossa ennen taloyhtiön miesten saunaa ihan reipas lenkki tuli heitettyä. Kova urheilumies tämä Alpo ja armoitettu löylynottaja muistin. Sama syntymäpäiväkin meillä vielä sattui olemaan, tosin Alpo oli  nuorukainen peräti 11 vuotta minua nuorempi. Alpolla ehkä olisi nyt aikaa, kun oli kuulemma saneerattu hiljattain muiden mukana ulos työpaikastaan.
Miten se on Alpo, kokeiltasko vähän sivakoita, vedetään pari-kolme vitosen lenkkiä ja sitten otetaan kovat löylyt. Kovin tuntui vaisulta kaveri puhelimessa. ” Ei tässä ole vielä ehtinyt suksia esille ottaa. On ollut yhtä ja toista muuta.” Saunotaan sitten vaan esitin puolestaan minä.  ” Kun tässä tuli aloitettua vähän opiskella, kun työt loppuivat, niin on pakko lukea tentteihin valisti tilannettaan Alpo. Sitä paitsi  vaimo on lähdössä juuri työmatkalle Brysseliin niin täytyy tässä jonkun katsoa tuon nuorison perään totesi Alpo vähän synkän oloisesti. No minä tietysti ymmärsin enkä enempää taivutellut.
Yrittänyttä ei laiteta muisti meikäpoika vanhan  sananlaskun. Niinpä nappasin kännykässä muistissa olevan hyvän liiketuttavan Ismon numeron.  Kova yrittäjä tämä Ismo. Ei poika pelännyt riskejä olin pannut merkille. Monta rautaa tulessa tiesin kokemuksesta. Oli yhteisessäkin projektissa mukana oltu.