Tellun viestien pohjalta yritän viritellä laajempaa tarinaa tästä mielenkiintoisesta aiheesta.
Katson nimittäin olevani ainakin tv. juontajaa parempi asiantuntija sillä molemmista on paljon kokemusta.
Kävin ensimmäisen kerran kaupungisssa (Kuopiossa) ollessani 18 vuotias. Se tuntui järkyttävältä paikalta. Päätä särki ja olin kipeä päästessäni kotiin ja luulen vannoneeni että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tämä poika kaupunkiin astuu.
Toisin kuitenkin kävi. Muutin Hämeenlinnaan 25 vuotiaana vähän pelonsekaisin tuntein. Mutta kas kummaa, aloin viihtymään siellä ihan erikoisen hyvin. Kaipa yksi tekijä viihtymiseen oli elämänkumppanin löytyminen. Mukana tuli laaja suku ja suuri ystäväpiiri. Kolkun kylä rupesi tuntumaan kaukaiselta, tylsältä tapahtumaköyhältä paikalta ja siihen enää hdisti vain että siellä asuivat vanhempani.
Voin sanoa että kyllä keskikokoinen maaseutukaupunki on todella viihtyisä ja hyvä paikka elää.
Tuli kokeiltua muitakin kaupunkeja Kotka 5 vuotta Kuopio 3½ vuotta ja Jyväskylä vuodesta 1983, eikö se ole 25 vuotta sekin. Mainioita paikkoja asua.
Eläkeiän häämöttäessä ajatukseen tuli että miten sitä viihtyisi tuolla Kolkulta. Sanon suoraan että vielä viisi vuotta sitten ajatus, kun vaimo sitä väläytteli, tuntui minusta ihan mahdottomalta.
Pikkuhiljaa olen kuitenkin taas ruvennut kotiutumaan Kolkulle. Onhan siellä kyllä vähän liian hiljaista ja rauhallista mutta siitäkin on oppinut tykkäämään.
Pian muutamme kotipitäjään takaisin. Tosin Viitasaari onkin nyt kaupunki ja varsinainen koti (20koti elämässäni) tulee olemaan komeasti kaupungin keskustassa Viestinmäellä. Noissa maisemissa sitä tuli nuoruuden vuosina paljon trampattua.
Väitän että siellä on hyvä olla missä tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon. Jotkut sanovat etteivät voi asua kerrostalossa. Se on mielestäni pötypuhetta. Kerrostaloon tietysti voi kuolla ilman että kukaan kyselee perään jos on erakoitunut. Äitini nautti suuresti päästessään yli 70 asumaan kerrankin ihan omaan asuntoon. Hänelle ehti tulla muutamassa vuodessa paljon ystäviä samasta talosta ja hän iloitsi tuosta ajasta silminnähden.
Embusken ohjelmassa kiinnitin huomiota erääseen lauseeseen. Hän väitti että maalla vastustetaan muutosta viimeiseen saakka. Asiat pitäisi pystyä säilyttämään samalla tolalla kun ne olivat syntyessä.
Tämä saattaa olla aika terävä huomio eikä maalaisten joihin itsenikin luen kannata tällä asenteella ylpeillä. Täällä kaupungissa revitään vanhaa ja rakennetaan uutta, komeata, ja kallista. Joka viikko (ainakin melkein) muuttavat liikennejärjestelyjä niin että ei sinne mielellään lähde auton kanssa sorkkimaan.
Niin että molempi parempi arvelee mehtäpena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti