Jukkakin tuolla viestipalstalla arveli että syysmasennus on vallannut monet eikä viestejä ja tarinoita oikein tahdo syntyä.Jos näin on pitää tarttua näppäimistöä sarvista, sillä ehdottomasti ja ilman muuta syksy on kaikkein parasta aikaa monellakin tapaa eikä vähiten jos aikoo tarinoita saada aikaiseksi. Se on silleen että juttua ei synny ellei ruppea kirjottammaan.
Aapelimaankuulu savolainen pakinoitsija oli aikoinaan saanut toimitukselta heinäkuussa käskyn kirjoittaa jouluaiheinen runo. Aapeli oli tuskissaan kun helteinen kesäpäivä ei oikein inspiroinut joulutunnelmaan. Kalamiehenä hän arveli että kenties runo syntyisi paremmin vesillä. Tämänverran sitä syntyikin
" keskellä vettä, mietin että, etäällä Joulu on. Madot mä tongin, istun ja ongin, olen mahdoton".
Inspiraatio on vähän outo ilmiö. Joskus se iskee keskellä yötä, uni pakenee silmästä ja pitää miettiä jotain jonninjoutavaa juttua ja siitä jopa innostua.
Sitten kun pitäisi saada vähä kun pakosta paperille pari kolme riviä ei tule mieleen mitäkään.
Mutta silloinkin kannattaa yrittä jospa saisi vaikka aapelin runon mittaisen värssyn edes aikaiseksi.
Masennukseen on tietysti monenlaisia lääkkeitä ja konsteja. Yhden kuulin viikko sitten. Eräs väitti että hän syö syksyllä kourallisen karviaismarjoja joka päivä ja mieliala pysyy virkeänä. Itselläni on tapana lähteä ulkoilemaan. Aina se ei välttämättä auta mutta jos on oikein ns "koiranilma" ja silloin pakottaa itsensä lenkille niin se on tehokuuri joka tepsii varmasti. Sauna ei ainakaan pahenna tilannetta sen olen pannut merkille. Yksi kohtuullisen varma keino on kirjoittaa jotakin. Jos ei nyt runoa synny niin ekäpä viesti jollekin ystävälle. Minulla on eräs ystävä joka muistaa minua silloin tällöin. Hän jotenkin osaa aina yllättää. En ole saanut häneltä yhtään ystävänpäivä enkä nimipäiväkorttia, mutta hän saattaa lähettää esimerkiksi "syyspäivän seisaus" kortin, tai "Martin makkarareseptin" Martti kun sattuu olemaan nimeltään.
Tuossa nyt ensihätään koeteltuja masennuksen torjuntakeinoja. Mutta tarinapalstan lukijoilla on varmaan jokaisella omat koetut konstit millä syysmasennusta on tottunut torjumaan. Älä nyt hyvä lukija pidä näitä konsteja omana tietonasi vaan tuo ne tämän toivottoman alustuksen jatkoksi yhteiseksi hyödyksi.
Tiedä vaikka olisit avuksi jolle kulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti