Mehtä-Pena on talvi ihminen. Muut odottavat yleensä kesää minä odotan syksyisin hartaasti talvea. Mutta en kylläkään kuluneen talven tapaista loskatalvea. Minun mielestäni talveen kuuluisi vähintäänkin n 70-90 cm lunta ja ainakin kohtuullisia parinkymmenen asteen pakkasia. Olen niin suivaantunut tämmöisiin talviin että inspiroiduin kirjoittamaan elämäni ensimmäisen runon. Se on luokitukseltaan puolikalevalatyyppinen valitusvirsi. Itselleni lohdutukseksi laitoin parin vuoden takaisen talvikuvan täältä Kolkun maisemista. Ehkäpä vielä joskus tulee tämännäköisiä talvia.
Mutta ehkä entäpä jos,
alkaisi sorvata sanoja.
Panna palstalle valitus,
runon muka rustaelis.
Kyllä on talavi tukossa.
Pakkanen pahasti poissa,
nietos sohjoksi sulanut
Hiihto herkes hiipumahan,
suksimisen sorti suvi,
pulkkamäen puhkasi pilalle
Kaipa on pakko jo parata
Muutos on totta ei tarua
Ilimat ihan ylös alasin
Vuodenajat vailla vakiota
Päästöt on päästetty pihalle
Savut kaikki saunan taakse.
Josko nyt joskus viel näkisi
kuuntelisi kunnon talven
jolloin pakkanen panisi
lumi narskus jalan alla
huura hohtaisi haloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti