TURAKAISEN AIKAAN

Siitä taitaa tulla pikapuoliin lähes puoli vuosisataa kun muutimme nuorena perheenä eräälle paikkakunnalle. Tulin tuolloin pyydetyksi ja myös lupautuneeksi  paikkakunnan  pitkän historian omaavan helluntaiseurakunnan vanhimmistoon. Minulla ei ollut kovin paljon käsitystä helluntalaiseurakuntien  säännöistä ja perinteistä. Kaanaankielikin oli hakusassa, niinkuin se taitaa olla vähän vieläkin.
Kun yritimme tehdä pieniä päivityksiä kokousaikatauluihin ja muihin seuakunnan käytäntöihin, ne minulle kokemattomalle yllätykseksi aiheuttivat kovaa muutosvastarintaa. Monet tulivat myös varoittelemaan ja esittivät aina saman perusteen , ” eihän näin voi toimia, ei näin tehty Turakaisen aikaankaan ”.
Viesti oli selvä. Oli toimittava niinkuin toimittiin Turakaisen aikaan. Turakainen ( muistankohan nimen oikein ) oli toiminut seurakunnaan saarnaajana  pitkän ajanjakson heti  sotien jälkeen. Hän oli varmasti ollut mies paikallaan. Johtanut seurakuntaa taitavasti ja toimellisesti. Mutta nyt  oli ollu jo vuosikymmeniä vanhurskasten levossa.
Ajat muutuvat halusimme sitä tai emme. Turha haikailla vanhoja aikoja.  ”Aika mennyt palaja ei koskaan”lauletaan jossain laulussa ja taitaa pitää paikkansa.Tturha on  silloin  seurakunnankaan urheasti hirttäytyä tapoihin jotka olivat  ehkä hyvinkin toimivia  viime vuosisadan alku-,tai edes loppupuoliskolla.
Uskaltaisinkohan sanoa osoittamatta erikoisesti ketään?  Minusta näyttää että erikoisesti meitä helluntalaisia  on vaivannut aina, ja  erikoisen paljon  viime vuosina eräänlainen ”Turakainen syndrooma”.  Aikoinaan kun kehitettiin niin  toimiva seurakuntaformaatti  siitä ei tule koskaan eikä missään olosuhteissa luopua.
Kävin vierailemassa hiljan erään puolueen nettisivuilla. Tämän puoluueen kannattajista suuri osa asuu haja-asutusalueilla. Aikoinaan tämä konservatiivikseksikin  haukuttu  puolue tuli kuuluisaksi tupailloistaan. Olen minäkin noissa tupailloissa nuorukaisena joskus  ollut mukana. Nämä perinteiset tupaillat ovat kuitenkin  loppuneet jo aikoja sitten. Mutta yllätys yllätys. Nyt on aloitettu ihan uudentyyppiset tupaillat. Niitä pidetään videotupailtoina jolloin osallistujat istuvat oman tietokoneensa äärellä. Ainakin nuoremmat ovat kuulemma  aivan innolla niissä mukana.
Tuosta tulikin pakosti mieleen hurja ajatus. Kuinka paljon seurakunnan ns. toiminnoista voitaisiin hoitaa digitaalisesti. Raamatunopetus – Rukouskokoukset – Ns. herätyskokoukset ? Jos herätyskokouksissamme on vain sillointällöin mukana joku ulkopuolinen, ei luulisi olevan vaikea saavuttaa tuota määrää , kenties huomattavasti enemmänkin nettiyhteyden kautta.
Ai että  mitä …... ?  Ihan olin kuulevinani jo  jonkun sanovan MUTTA EIHÄN NÄIN TEHTY TURAKAISEN AIKAAN