torstai 5. kesäkuuta 2014

HARAKA HARAKA HAINA BARAKA

Otsikko on  swahilin kieltä ja merkitsee  suomeksi “kiire kiire ei siunausta.” Jos joku vieroksuu sanaa siunausta voi aivan hyvin käyttää tilalla sanaa menestystä.  Opin tämän Afrikkalaisen  sananlaskun Tansanialaissyntyiseltä miniältäni jota arvostan suuresti. Mielestäni tässä sananlaskussa on suuri viisaus ja se on aina ajankohtainen erikoisesti näin Joulun edellä. Meillä arvostetaan kiirettä väärällä tavalla. Ollakseen tehokas ja menestyvä pitää olla aina kiire ja siitä pitää myös muistaa muistuttaa lähipiiriä. Täyttä kalenteria on mukava vilauttaa ystäville. . Näättehän kuinka varattu minä olen, kuinka paljon minulla on menoa ja kysyntää. Jos joku kehtaa tunnustaa että hänellä ei ole kiire, saattaa kokea että häntä  pidetään luuserina tai tyhjäntoimittajana. Ajatus on siis aivan päinvastainen kun tuossa Tansanialaisessa  sananlaskussa.

Eläkeläisukolla ei ole varsinaista kiirettä. Tosin touhuilen sentään yhtä jos toistakin niin kuin lukijat kenties ovat havainneet. Mutta luulen tietäväni mitä hektinen , jopa rajutahtinen työ ja elämä on. Jos olette joskus sattuneet näkemään televisiossa kuvaa Japanin pörssistä päivänä kun USA:n keskuspankki on muuttanut ohjauskorkoa, niin meininki on  jollain tavalla on samantyylistä kun vihannestukkukauppa kiihkeimmillään. Sitä työtä tuli tehtyä yli 30 vuotta.  Myönnän että sana” kiire.kiire” oli ahkerassa käytössä jossain elämänvaiheessa. Mutta eräänä päivänä  eräs edesmennyt hyvä  työtoveri ja yhtiökumppani otti minut puhutteluun. Hän sanoi:” kuule Pentti! Eiköhän sovita että jätetään tämä sana kiire kokonaan pois sanavarastosta. Itsehän me näitä asioita junaillaan ja järjestellään. Kun valitetaan kiirettä niin, omaa järjestelykykyhän siinä vain osoitetaan heikoksi.” Löimme sopimuksen merkiksi kättä päälle ja aloitimme kiireettömän elämän. Muistan monia tilanteita että työpaikalla oli lähes kaaos. Olimme jäljessä kaikista aikatauluista. Ei oikein tiennyt mihin olisi ensimmäiseksi tarttunut. Mutta me  pidimme kiini  sopimuksesta että sanaa kiire ei käytetä.  Toistelimme ääneen. Tässä ei ole mitään kiirettä. Kyllä nämä asiat tästä saadaan järjestymään tavalla tai toisella. Tiedättekö että tämä taktiikka, että kiireestä ei puhuttu auttoi ihan arkipäiväisissä tilanteissa . Tressi väistyi sivummalle. Tuntui että asiat sujuivat paremmin vaikka työ oli samanlaista kuin ennenkin.

Vuosikymmeniä on vierinyt tuosta sopimuksesta ja pyrin edelleen siitä kiini pitämään. Joskus tulee vieläkin  suunniteltua vähän liian tiukkoja aikatauluja  mutta niitähän  voi aina sovittaa ja muuttaa se on järjestelykysymys. Kiirettä ei ole ei varsinkaan Joulunaikaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti