Mutta Heinäsuvanto ei ole syntynyt itsestään. Se on syntynyt yli sata vuotta kestäneen, voidaan sanoa myös epäonnistuneen kuivatusoperaation seurauksena. Jostain käsiini on joutunut vanhoja papereita jäljennöksinä, pöytäkirjoja, tilikirjoja ja jopa kantakirja tuosta Viitassaren koillisosien isäntien yhteisprojektista joka alkoi jo vuonna 1811 ja saatiin ilmeisesti jonkinasteiseen välivaiheeseen 1912 Aikomukseni on pääpiirteittäin yrittää kuvailla tuota projektia siitäkin syystä että isoisäni isä Herman Paananen veljensä Junnun kanssa olivat tuossa hankeessa mukana. Kertomus on pitkä, aineistoa on, joten jaan tämän kolmeen osioon. Lainaan paljon alkuperäisitä tekstiä senkin takia että se on värikästä rehevää ja siitä voi huomata myös kuinka paljon virkakielikin on muuttunut parin vuosisadan aikana.
“Kertomus Suvannon järvikuivan synnystä, tulevan sukupolven varalle, joka ei liiemmin tunne asiaa.”
Vuoden 11811 alkupuolella ja ummelleen sata vuotta sitten näyttää syntyneen ajatus hankkimaan heinämaata Kumpumäen puolikunnalle , jolla oli vähän niittyä ja nekin vähät kuivaperäisiä rinnemaita. Oli huomattu Suvantojärven olevan matalan ja mutapohjaisen ja siis soveliaan kuivattavaksi.
2)Hakijat olivat sitten saaneet kuuluisan maanmittarin Daniels´sonin pitämään laillisen syynin ja tarkastuksen Suvantojärvellä syyskuun 2 p:nä 1811 . Pöytäkirja on tarkasti laadittu ja osoittaa suurta perehtymistä tällaisiin asioihin . Laillisten kuulutusten kautta olivat rajanaapurit sekä Waasan ja Kuopion läänistä kutsuttu toimitukseen ja saapuneet miehissä Kuopionkin puolelta, Vuonamonlahden ja Koutajärven kyläläiset , joiden maat sattuvat järven eteläpäähän, vaan eivät ole itse ryhtyneet kuivatustyöhön.
3 ) Maaherra Waasan läänissä on sitten, päätöksellä, annettu 13 p:nä heinäkuuta 1812 sallineet hakijain kuivata Suvantojärveä, niin laajalta kuin suinkin siihen käytettävillään kustannuksilla tapahtua taitaa. Päätös on myös laillisessa järjestyksessä kommuniseerattu Kruunun virkamiehen kautta.
Tässä olivat kaikki osakkaat saapuvilla jaq vahvistivat nimillänsä karttapaperille laaditut yhtiön perusteet, jotka todistivat kaksi virkamiestä , kirjoituksen taitavia molemmat. Nimimerkillä vahvistivat Kylänvanhin Johan Hackselius jaq aliupseeri Matts Buur ynnä Martti Kumpulainen.
Kaivutyötä tehtiin siis useita viikkoja vuodessa viidenkymmenen vuoden ajan ilman mainittavia tuloksia. Vedenpintaa ei jurikaan saatu alenemaan. Yhtiön perustamisesta ja hallinnosta seuraavassa osiossa ehkä ummelleen parin viikon kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti