Viime vuoden loppupuolella monilla foorumeilla keskusteltiin vilkkaasti kohtuullisuudesta. Asia putkahti esiin kun tuli julkisuuteen eräiden eläkeyhtiöiden johtajien palkat ja muut tehtäviin liittyvät etuisuudet. Suurin osa keskustelijoista tuntui olevan hyvin närkästynyt kohtuuttomista työsuhde etuuksista ja vaati niiden kohtuullistamista. Itsekin ajattelin samalla tavalla. Mutta kohtuuttomuutta esiintyy hyvin monilla muillakin elämän alueilla, ja varmaan jokainen meistä jossain asiassa syyllistyy kohtuuttomuuteen. Joku voi olla vaikkapa kohtuuttoman nuuka, suorastaan saituri. Toinen voi olla kohtuuton herkuttelija. Joku taas roikkuu kohtuuttoman paljon netissä ja facebookissa. Urheilu siihen liittyvine ilmiöineen näyttää myös usein johtavan kohtuuttomuuksiin. Urheilutapahtumiin, ja areenoihin uhrataan niin suuria summia ja panoksia, että niitä on vaikea käsittää. Nyt meneillään oleviin Sotshin talviolympialaisten järjestämiseen menee vähintäänkin 40 miljardia euroiksi laskettuna. Se on puolet koko Suomen valtion vuoden budjetista. Sillä rahalla kustannettaisiin maamme koko sosiaali-, terveys- ja koulutoimi. Kohtuuton summa yksistä kisoista sanon minä. Enpä taida viitsiä innostua koko kohtuuttomasta tapahtumasta.
Mutta esiintyyköhän täällä hengellisen elämän ja vaelluksen alueella kohtuuttomuutta. En muista vuosien varsilta kuulleeni juurikaan opetettavan tältä alueelta. Se ei taida olla oikein suosittu saarnateksti. Mutta Paavali kuitenkin otti tämänkin puolen esille Roomalaiskirjeessään.
Room.12:3
Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
Tätä ohjetta siis tarjotaan meille jokaiselle. Katsoin synonyymisanakirjasta mikä olisi lähin kohtuullista korvaava sana. Se oli levollisesti. Kokeilepa miltä sinusta tuo Raamatunjae kuulostaisi jos laittaisit kohtuullisesti tilalle sanan levollisesti. Minua tämä sana jotenkin helpotti.
Kun kuulemme kerrottavan suurista uskonsankareista maailman äärissä tai ihmeistä ja merkeistä ilman määrää, helposti masennumme. Parempi kuin masentua, on ajatella levollisesti. Ei ole kohtuullista vähätellä itseään. Ei minusta ole mihinkään eikä minusta koskaan tule mitään, voi olla tuttu miete meille monelle, mutta sekin on kohtuuton ajatus. Kovin monesta meistä ei ole tullut suurpuhujaa. Jos olemme joskus kuvitelleet saarnaavamme valtaville kansanjoukoille Mombasan stadionilla, se on saattanut olla kohtuuton ajatus. Mutta kaikilla Hänellä on tarjolla kohtuullinen tehtävä.
Tähän loppuun siteeraan vähän ulkomuistilta Korinttolaiskirjeen 12 lukua Niinpä Jumala asetti seurakuntaansa vain muutamia apostoleiksi, joitakin profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän eräille harvoille tehdä voimallisia tekoja, samoin parantaa sairaita, sitten useille tehdä avustavia tehtäviä, kuten toimia vahtimestareina ja rahalahjanlaskijoina, laulaa kuorossa, joillekin hoitaa taloushallintoa, puhua eri kielillä, toimia tulkkina, tai blogata. Meniköhän tämä nyt oikein?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti