Yleensä Suomalaisten sananlaskujen sanoma on selvä. Esim. toinen sananlasku joka sanoo: ” Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa”, tarkoittaa ilmiselvästi ettei tule havitella liian korkeita. Pitäisi siis olla realisti voimiinsa nähden. Minua jäi vaivaamaan tämä kysymys että miten sitä kuusta kuunnellaan ja mitä se mahdollisesti on valmis kertomaan. Yritin hakea vastausta Googlen ja Wikipedian avulla aika heikoin tuloksin.
Tällaisia esityksiä kuitenkin löysin. Ison kuusen alla oli metsästäjän hyvä yöpyä, tarjosihan se hyvän sekä sade-,että näkösuojan. Ennen yöpuulle asettumista pitää kuitenkin pyytä lupa majoittua puunhaltijalta. Joku ehdotti että on aina noudatettava sen seudun tai maan tapoja missä kulloinkin asuu. Kolmas selitys oli että on kuunneltava sen puhetta jonka leipää syö. Minusta nämä selitykset eivät oikein hyvin istuneet tähän lauseeseen, mutta en oikein parempiakaan keksinyt.
En ole itse niin luontorakas että olisin käynyt halailemassa puita, en ole tavannut haltijoita enkä menninkäisiä, en oikein kuullut kuusten kuiskivan. Tosin joskus olen kuvitellut minkälaista elämä oli vaikkapa silloin kun isoisäni muutti omasta lapsuudenpihapiiristään perheensä ja myös pirttinsä 220 metrin päästä tähän paikkaan missä synnyin kotini on. Se oli iso elämänmuutos papalleni jota en ehtinyt koskaan tavata. Minulle on kerrottu että maiseman vaihdos Suurensuonmäen pihapiiristä Lehtolan kuusien katveeseen otti vaarilleni niin koville ettei hän oikein loppuelämänsä aikana siitä selvinnyt. Kovin pieneltä vaikuttaa isoisäni reviiri näin nykypäivän mitassa katsottuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti