Ongemia näkyy meillä ihmisillä riittävän . Vanhetessakaan ne eivät tunnu loppuvan tokko edes vähenevät. En nyt avaudu tässä mistään suuren luokan megaongelmista vaan vähän pienemmistä jokapäiväisistä, tai aika-ajoin toistuvista harmeista, jotka riittävät ärsyynnyttämään, joskaan ei ihan kokonaan suistamaan elämää raiteiltaan.
Ensimmäinen ongelma saattaa olla monelle miespuoliselle poikapoloiselle hyvinkin tuttu. Tähän sanoisinko yleismaailmalliseen ongelmaan olen kuitenkin juuri keksinyt hyvän ratkaisun ja kerron myöhemmin kuinka hyvin tuo ratkaisu on poistanut harmia elämästäni.
Tämä on tietenkin ns. "parittoman sukan syndrooma" Kun taas tänään kävi niin että vasta viidennelletoista sukalle jonka kaivoin sukkakorista löytyi oikean näköinen pari. Tänään päätin että tästä on tultava loppu. Valitsin korista kaikkein neutraalimman,keskiharmaan, ilman mitään ruutuja tai raitoja olevan sukan jonka teippasin vaatekomeron oveen. Tästä lähtien kun lähden halpahalliin sukkaostoille otan tämän mallin mukaan ja ostan pari nivaskaa juuri tuon mallin mukaisia sukkia. Tästä tulkoon minulle vakkintunut tapa ja käytäntö loppuelämäksi.
Minua ei tippaakaan häiritse jos tuo sukka ei nyt ihan joka asusteen kanssa jonkunmielestä sovi yhteen. Olkoot he vapaasti tätä mieltä. Sitäpaitsi minun housut kun tuppaavat aina senverran lököttämään, että eipä sieltä pajon vilahtele olipa minkälaiset sukat tahansa. Tässä mielessä kylläkäkin voisin ihan hyvin käyttää vaikka parittomiakin sukkia. Ongelma on siis ratkaistu.
Ongelma no;2 on nyt juuri hyvin ajankohtainen ja siihen en ole vielä keksinyt pätevää ratkaisua. Nyt kun on tulossa hyvä marjavuosi ja jopa lakkoja lainehtii suot keltaisenaan. Kun aloin tarkastella pakasterasia varastoa, jouduin toteamaan että valikoima on täysin luistanut pois hallinnasta. Sorrun vähättelyyn jos sanon että niitä oli kolmessa alalaatikossa senkin seitsemää sorttia. Puolen tunnin uurastuksen jälkeenkään minulla ei vielä ollut kun pari-kolme rasiaa johon olin löytänyt oikean kannen. Tilanne marjojen pakastuksen suhteen tuntuu haastavalta niinkuin on muodikasta sanoa. Olisiko kellään tähän jotakin kokemusperäistä ohjetta antaa. Kaipaan vertaistukea.
Mutta eteenpäin mennään kun mummo lumessa ongelmista huolimatta.
Ensimmäinen ongelma saattaa olla monelle miespuoliselle poikapoloiselle hyvinkin tuttu. Tähän sanoisinko yleismaailmalliseen ongelmaan olen kuitenkin juuri keksinyt hyvän ratkaisun ja kerron myöhemmin kuinka hyvin tuo ratkaisu on poistanut harmia elämästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti