Ensimmäisen kerran elämässäni näin maakotkan hyvin läheltä. Se lähti auton eteen Kolkuntiellä Heinäsuolta maanantai aamupäivällä. Oli kirkas ilma, aurinkokin oli näkyvillä. Lintu lennähti ihan eteen ja tuntui kuin joku varjo olisi laskettu alas. Kotka lensi edellä ehkä parikymmentä metriä ennen kuin suunnisti poispäin tiestä kohti suon takareunaa. Lähitalon emäntä ja isäntä olivat nähneet sen ilmeisesti samana päivänä.
Heti ymmärsin että ei ollut kysymys ihan tavanomaisesta linnusta. Täys´ikäisen maakotkan siipien väli on Wikibedian mukaan 190-220 cm. Niitä pesii Suomessa ehkä n 350 paria mutta kanta elpyy pikkuhiljaa. Luonnollisesti se on rauhoitettu .Tuollainen lintu tekee kyllä äkkiä nähtynä vaikutuksen. Se on jotenkin hyvin vahvan oloinen ja siiveniskut ovat rajun tuntuisia. Ellen olisi istunut pakettiautossa olisin varmasti pelännyt. Jotenkin rupesin ymmärtämään kirjailijoita ja runoilijoita jotka mielellään käyttävät kotkan siipiä nuoruuden, voiman, ja uljuuden vertauskuvana. Muistan että näin on myös isossa kirjassa jossa mm sanotaan että “nuoruutesi uudistuu niin kuin kotkan.”
En tiedä ketkä muut ovat tavanneet Kolkun kotkan mutta minä näin sen seuraavana aamuna uudestaan samassa paikassa. Ehkä jotkut luontoihmiset tietävät onko se jotenkin reviiriuskollinen lintu vai olisiko napannut kauriin tai hirvenvasan ja leiriytynyt sitten ruokapöydän lähettyville. En kutenkaan kummallakaan ehtinyt kaivaa kameraa esiin joten kuva on Wikipediasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti